otin tämän kuvan tasan kello 7:40, koska bussini oli juuri kääntynyt tielleni.
harvoin pääsen matkaamaan tuolla bussilla, yleensä kuljen 7.12 bussilla,
jotta kerkeäisin kahdeksaksi kouluun.
--------------------------------------------
kuolen harvoin, mutta kun kuolen niin kuolen kunnolla.
kuolen harvoin ilosta, sillä en yleensä ole niin iloinen.
en ole yleensä niin iloinen, että se olisi kuoleman arvoista.
tämä päivä oli poikkeus.
löysin yhden suhteellisen vanhan kirjoitelman hänestä.
se tyyli, miten olin kirjoittanut hänestä sai minut iloiseksi.
olin mukamas niinkin rakastunut,
mutta se kirjoitelma onkin melkein yksi parhaimmistani.
se sai minut melkein itkemään.
outoa, että oma kirjoitelma saa itkemään, eikö?
en ehkä tunne enää samoin, vaikka tosin kaipaan sitä tunnetta,
ja sitä kuinka kauniisti sain kirjoitettua niin itsestäni ja hänestä.
mutta en tunne näin enää tätä henkilöä kohtaan.
luulen olevani ylitse hänestä,
mutta mitä jos en olekaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti