Sitä on vaikea selittää, mitä omassa mielessä tapahtuu, kun et itsekään tiedä mitä siellä tapahtuu. Mutta koitin ainakin.
Tässä lista:
Kirjoittaminen on aina ollu mulle selkeää. Puhuminen on ollu aina sitä harmaata aluetta, varsinkin ’vedä hatusta joku saatanan syvällinen monologi aikaa kaksi minuuttia ei saa pitää taukoja’ –puhuminen. Tarvitsen aina aikaa miettiä, mitä sanon, koska muuten puhun joko ihan helvetin typeriä juttuja tai sanat menee sekaisin ja alan sönköttämään. Varsinkin jos innostun. Yhteen henkäykseen mahtuu muutama sana liikaa ja puhe on muutenkin sekavaa, koska ajatukset menee niin nopeasti edellä.
Kirjoittaminen on sen sijaan paljon helpompaa, koska silloin voin miettiä jokaisen kappaleen, jokaisen lauseen ja virkkeen, jokaisen sanan kunnolla. Toisinaan tulee kyllä niitäkin tekstejä kirjoiteltua, jotka on silputtu tai rutattu. Toisinaan en edes mieti mitä kirjoitan, joissakin tapauksissa nekin onnistuvat. Harvoin tosin. Kirjoittaminen aiheuttaa useammin pettymystä ja huonommuuden tunnetta kuin sitä onnistumisen tunnetta. Sellaisiakin kausia on olemassa – niin kuin viimeiset kolme viikkoa – että tekstiä vain virtaa. Huono puoli siinä on vain, että en saa sitä loppumaan. En saa sitä puukon iskemää haavaa sydämestäni tyrehtymään. Veri vain virtaa pois.
Kirjoittaminen on minulle pakokeino. Kirjoitan sitten omasta elämästäni, jotain missä on sekä omaa elämääni mutta myös fiktiota tai ihan jotain missä ei ole mitään järkeä. Minulta on kysytty, miksi kirjoitan käsin? Miksen vain kirjoita Wordillä? Kun kirjoitan käsin niin tunnen kuinka osa minusta lähtee kynän välityksellä paperille.
Mut tunnetaan, tai ainakin pitäisi, siitä että en kestä pienintäkään kipua. Nyt puhun siis fyysisestä kivusta. Henkinen kipu ei satu enää. Tai no joskus sekin löytää oman rajansa, mutta kestän sitä paljon paremmin kuin fyysistä. Huolimatta siitä, etten kestä kipua, olen viillellyt. Olen saman aikaisesti vihainen ja onnellinen, etten ikinä pystynyt painamaan terää lujaa. Onnellisuus on varmaan itsestäänselvyys, koska minulla ei ole arpia. Vihaisuus siitä, koska minulla ei ole arpia. Olin silloin rohkea, että heikko. Jälkiä ei ole nähtävissä enää. Vain minä tiedän, missä mikäkin oli ja mikä oli minkäkin syy.
Luotan harvoihin ihmisiin. Ne harvat ihmiset tietävät aika lailla kaikki asiani. Kaikki tapahtumat elämästäni, joissa he eivät ole olleet mukana. Jaan tarinani ja luotan siihen, että he eivät mene kertomaan sitä kenellekään muulle.
Olen luottanut myös vääriin ihmisiin. Jaoin itsestäni jotain henkilökohtaista, mutta he eivät olekaan jääneet. Lähtivät salaisuuksieni ja tarinoideni kanssa. Te siellä, jotka tiedätte asioitani, fuck you.
Jos esimerkiksi kysyn sinulta joskus jonkin aivan irrelevantin kysymyksen tai kysyn neuvoasi/mielipidettäsi johonkin asiaan/tilanteeseen niin on 99,9% todennäköisyys, että minulle on tapahtunut jotain ja haluan jakaa sen kanssasi. Jos noin käy niin minä luotan sinuun.
Monista mun pahoista tavoista – liian monen askin polttaminen baari-illan aikana tai ruuan väliin jättäminen – yliajattelu on pahin.
MENNYT:
En huonosta muistista johtuen pysty muistelemaan kokonaisia keskusteluja tai tilanteita, vain ne tärkeimmät kohdat pyörivät mielessä. Ja vittu ne ei vaan jätä rauhaan. Mitä olisin voinu tehdä toisin? Mitä jos olisin tehnyt toisin, mihin se olis voinu johtaa?
NYKYHETKI/LÄHIPÄIVÄT:
Tapaaminen kello 18:30? Treffit ylihuomenna? Miks se yks laitto tollasen viestin? Mitä se tolla meinaa? Mitä jos nään sen yhden jossain? Mitä mä voin sanoo?
Ei sillä ole väliä, jos asia tapahtuu tänään iltapäivällä tai muutaman päivän päästä, jos se stressaa vähääkään niin en päästä irti. Ajattelen kaikki mahdollisuudet läpi, joskus jopa useaan otteeseen. Vuorovaikutustilanteissa, käyn läpi kaikki skenaariot mitä se toinen voisi sanoa. Tähän asti en ole ikinä onnistunut arvaamaan oikein. Tilanteen jälkeenkin alan miettiä, mitä se tarkoitti sillä yhdellä jutulla? Miks se katto mua sillä lailla?
TULEVAISUUS:
Harvemmin tulee ajateltua tulevaisuutta liikaa, mutta silloinkin kun tulee ajateltua niin sekin menee yli.
Pääsenks koulun läpi? Saanks töitä? Löydänkö ketään? Löytääks kukaan mua? Onnistunko ikinä missään?
Niin voiko?
Niin ja voiko HÄNTÄ rakastaa?
Entäs poika?
Voiko hän rakastua?
Niin ja voiko HÄNTÄ rakastaa?
Tässä lista:
William Hartnell
-----------------------------------
Se on jännittävää, kun löydät jonkin tekstinpätkän ja samaistut siihen sataprosenttisesti. Se on jännittävää, koska vaikka olet ajatellut sitä mitä tekstissä kerrotaan, et ole ikinä itse pystynyt kirjoittamaan sitä. Se on jännittävää, miten joku toinen – vaikka jostain toiselta puolelta maata – ajattelee ja tuntee samoin kuin sinä. Se toinen pystyy kirjoittamaan ne kauheat, kauniit, surulliset ja rankat asiat niin kauniin sanoin, että se ei ole enää jännittävää. Se on kuin olisit löytänyt jonkun, jolla samanlaisia ajatuksia, mietteitä ja tunteita kuin sinulla. Se on pelottavaa. Myöskin hieman surullista, koska se toinen tuntee lähes samoin kuin sinä. ”En haluu et kukaan tuntis näin”. Muistan, kun ajattelin noin.”You either say how you feel and fuck it up or say nothing and let it fuck you up instead”
- Tumblr
Patrick Troughton
-----------------------------------
“I didn’t want to write. I wanted to scream.”
- Tumblr
Kirjoittaminen on aina ollu mulle selkeää. Puhuminen on ollu aina sitä harmaata aluetta, varsinkin ’vedä hatusta joku saatanan syvällinen monologi aikaa kaksi minuuttia ei saa pitää taukoja’ –puhuminen. Tarvitsen aina aikaa miettiä, mitä sanon, koska muuten puhun joko ihan helvetin typeriä juttuja tai sanat menee sekaisin ja alan sönköttämään. Varsinkin jos innostun. Yhteen henkäykseen mahtuu muutama sana liikaa ja puhe on muutenkin sekavaa, koska ajatukset menee niin nopeasti edellä.
Kirjoittaminen on sen sijaan paljon helpompaa, koska silloin voin miettiä jokaisen kappaleen, jokaisen lauseen ja virkkeen, jokaisen sanan kunnolla. Toisinaan tulee kyllä niitäkin tekstejä kirjoiteltua, jotka on silputtu tai rutattu. Toisinaan en edes mieti mitä kirjoitan, joissakin tapauksissa nekin onnistuvat. Harvoin tosin. Kirjoittaminen aiheuttaa useammin pettymystä ja huonommuuden tunnetta kuin sitä onnistumisen tunnetta. Sellaisiakin kausia on olemassa – niin kuin viimeiset kolme viikkoa – että tekstiä vain virtaa. Huono puoli siinä on vain, että en saa sitä loppumaan. En saa sitä puukon iskemää haavaa sydämestäni tyrehtymään. Veri vain virtaa pois.
Kirjoittaminen on minulle pakokeino. Kirjoitan sitten omasta elämästäni, jotain missä on sekä omaa elämääni mutta myös fiktiota tai ihan jotain missä ei ole mitään järkeä. Minulta on kysytty, miksi kirjoitan käsin? Miksen vain kirjoita Wordillä? Kun kirjoitan käsin niin tunnen kuinka osa minusta lähtee kynän välityksellä paperille.
“Never make fun of someone’s passion because that’s the thing that saves them from the world.”
- Tumblr
Jon Pertwee
-----------------------------------
“The cuts may not seem visible to you, but I can see the thin white lines and remember when every single one of them happened, and why…”
- Tumblr
Mut tunnetaan, tai ainakin pitäisi, siitä että en kestä pienintäkään kipua. Nyt puhun siis fyysisestä kivusta. Henkinen kipu ei satu enää. Tai no joskus sekin löytää oman rajansa, mutta kestän sitä paljon paremmin kuin fyysistä. Huolimatta siitä, etten kestä kipua, olen viillellyt. Olen saman aikaisesti vihainen ja onnellinen, etten ikinä pystynyt painamaan terää lujaa. Onnellisuus on varmaan itsestäänselvyys, koska minulla ei ole arpia. Vihaisuus siitä, koska minulla ei ole arpia. Olin silloin rohkea, että heikko. Jälkiä ei ole nähtävissä enää. Vain minä tiedän, missä mikäkin oli ja mikä oli minkäkin syy.
“It has been said, ‘time heals all wounds’. I do not agree. The wounds remain. In time, the mind, protecting its sanity, covers them with scar tissue and the pain lessens. But it is never gone.”
- Tumblr
Tom Baker
-----------------------------------
“I don’t easily trust people with my feelings. So when I trust you with all that I’ve got. Please don’t make me regret it…”
- Tumblr
Luotan harvoihin ihmisiin. Ne harvat ihmiset tietävät aika lailla kaikki asiani. Kaikki tapahtumat elämästäni, joissa he eivät ole olleet mukana. Jaan tarinani ja luotan siihen, että he eivät mene kertomaan sitä kenellekään muulle.
Olen luottanut myös vääriin ihmisiin. Jaoin itsestäni jotain henkilökohtaista, mutta he eivät olekaan jääneet. Lähtivät salaisuuksieni ja tarinoideni kanssa. Te siellä, jotka tiedätte asioitani, fuck you.
Jos esimerkiksi kysyn sinulta joskus jonkin aivan irrelevantin kysymyksen tai kysyn neuvoasi/mielipidettäsi johonkin asiaan/tilanteeseen niin on 99,9% todennäköisyys, että minulle on tapahtunut jotain ja haluan jakaa sen kanssasi. Jos noin käy niin minä luotan sinuun.
“Isn’t it funny how someone can make your heart beat so fast when you don’t want it to beat at all.”
- Tumblr
Peter Davison
------------------------
“Do you still perform autopsies on conversations you had lives ago?”
- Tumblr
Monista mun pahoista tavoista – liian monen askin polttaminen baari-illan aikana tai ruuan väliin jättäminen – yliajattelu on pahin.
MENNYT:
En huonosta muistista johtuen pysty muistelemaan kokonaisia keskusteluja tai tilanteita, vain ne tärkeimmät kohdat pyörivät mielessä. Ja vittu ne ei vaan jätä rauhaan. Mitä olisin voinu tehdä toisin? Mitä jos olisin tehnyt toisin, mihin se olis voinu johtaa?
NYKYHETKI/LÄHIPÄIVÄT:
Tapaaminen kello 18:30? Treffit ylihuomenna? Miks se yks laitto tollasen viestin? Mitä se tolla meinaa? Mitä jos nään sen yhden jossain? Mitä mä voin sanoo?
Ei sillä ole väliä, jos asia tapahtuu tänään iltapäivällä tai muutaman päivän päästä, jos se stressaa vähääkään niin en päästä irti. Ajattelen kaikki mahdollisuudet läpi, joskus jopa useaan otteeseen. Vuorovaikutustilanteissa, käyn läpi kaikki skenaariot mitä se toinen voisi sanoa. Tähän asti en ole ikinä onnistunut arvaamaan oikein. Tilanteen jälkeenkin alan miettiä, mitä se tarkoitti sillä yhdellä jutulla? Miks se katto mua sillä lailla?
TULEVAISUUS:
Harvemmin tulee ajateltua tulevaisuutta liikaa, mutta silloinkin kun tulee ajateltua niin sekin menee yli.
Pääsenks koulun läpi? Saanks töitä? Löydänkö ketään? Löytääks kukaan mua? Onnistunko ikinä missään?
Colin Baker
--------------------------
“I always ask myself this, “Can a broken girl fall in love?” I mean, yeah– the books and the movies say she can... But what about reality? Can she love someone and be love back?”
- Tumblr
Niin voiko?
Niin ja voiko HÄNTÄ rakastaa?
Entäs poika?
Voiko hän rakastua?
Niin ja voiko HÄNTÄ rakastaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti