"
olenko minä, kirjoittajana, saapunut nyt siihen pisteeseen että en osaa, tai pysty, enää kirjoittaa
muusta kuin "rakkaudesta"?
minä, ihmisenä, joka kumminkin tuntee monia tunteita, ei pysty kirjoittaa kuin kahdesta.
luulorakkaudesta ja pienestä negatiivisesta sekametelisopasta, jonka ainesosiin kuuluu viha, pettymys, suru, katkeruus ja häpeä.
"
"oo vaa oma ittes niin hyvin se menee!"
miten voin olla oma itseni kun en tiedä kuka olen? kaikki on kopioitu jostain. tyylini, mielipiteeni, ajatukseni, luonteenpiirteeni, hitto jopa kirjoitustyylini! olen imenyt itseeni liikaa vaikutteita muista, että kadotin itseni. vai olenko ikinä ollut oma itseni?
kuka minua oikeasti ohjaa? kuka päättää mitä ja miten ajattelen? minä se en ole, that's for sure, vaan se on joku ulkopuolinen, mutta kuka? tiedostan kyllä heidät, mutta en vieläkään kunnolla tunne. kuulen heidät kaikki. he puhuvat minulle, toiset nätimmin kuin toiset, ja minä kuuntelen. he antavat ideoita minulle, joita joskus ainakin yritän toteuttaa. kun he tulevat ja lähtevät, en muista heidän käynneistään mitään. näen kyllä kaiken, mutta jo jopa parin tunnin kuluttua en muista mitä tunsin tai ajattelin. joskus puhuessani en usko, että se on minun ääneni. jopa sanatkaan eivät joskus tunnu omilta. aina en edes ohjaa omaa kehoani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti